Ensi viikolla palaan kirkonkirjoihin. Kaverini on pyytänyt minua lapsensa kummiksi, mutten kuulu kirkkoon, joten on täytettävä lappu ja juteltava papin kanssa hetki. Sen jälkeen olen laillisesti oikeutettu kummiuteen.

Soitin viikolla seurakuntayhtymään. Nainen toisessa päässä selvensi minulle asian, että näin on tehtävä. Sanoin, että tuskin kaikilta kummeilta tai avioliittoon 'siunattavilta' heidän hengellistä vakaumustaan kysellä, ja että kyseessä on pikemmin nimellinen juttu kuin vakaumuksellinen. Hän vahvisti tämän sanoen, että näin se on. Kirkkoon kuuluvista osa, kuten jatkossa minä, on kirkonjäsenenä jostain muusta kuin hengellisestä tai vakaumuksellisesta syystä. Silti kirkko pitää tarkkaa lukua siitä paljonko sillä on jäseniä. Tätä tilastoa puolestaan hyödynnetään sitten arvioitaessa kristittyjen määrää maassa.  Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että en ole kristitty enkä tule olemaan.

Se minulle on vielä epäselvää, miten kauan minun on uudelleenliittymiseni jälkeen oltava kirkossa. Onko siinä jokin aikaraja. Todennäköisesti käynti seurakuntayhtymässä hieman selventää, mutta luultavasti sanon papille suoraan, miksi kirkkoon liityn takaisin. Kyseessä on väliaikainen paluu kirkonkirjoihin. Olen lisäksi ihan tarpeeksi jo sponsoroinut kirkkoa, enkä katso sen olevan tarpeellista jatkossakaan.

Tänään kesäkolli palaa kotiinsa. Alku kissan kanssa oli jännittävää, loppupuoliskolla sitten toivoi kisun palaavan kotiinsa mahdollisimman pian. Ihan kivaa olisi lemmikkiä pitää, mutta kissa ei ehkä ole se lemmikki, jollaisen haluaisin, Kädet ja jalat ovat vekeillä, paperisilppua eteinen täynnä, ainakin lakana on revitty auki ja matosta on revitty langanpäitä näkyviin. Kissaa voisi tämän perusteella kutsua pieneksi tuholaiseksi. Pitäväthän jotkut rottiakin lemmikkeinä. Ja jälleen syntyy paperisilppua kun kissa repii Six Degreesiä. Kissoista puhutaan - erityisesti kissoista pitävien ihmisten keskuudessa - usein koiria viisaampina ja itsenäisempinä. Ehkä kuitenkin kotioloissa elävän kissan kohdalla itsenäisyys on vähän niin ja näin. Kesyyntyneen kissan itsenäisyys on riippuvainen pitkälti omistajastaan ja luonnossa metsästävä 'kotikissa' puolestaan tappaa aika usein huvin vuoksi, ei elannokseen. Viisaudesta sitten voi olla montaa mieltä. Juonikas eläin kissa on, muttei erityisen viisas. Tästä kissasta huomaa, että sen oikeampi paikka olisi hiiriä jahtaamassa luonnossa kuin repelemässä sanomalehtiä tai mattoja.

Jokaisella eläimellä toki on luonteensa, niin kuin ihmisellä. Kissoja ja koiria on moneen lähtöön ihan jo rotunsa perusteella. Jokaisessa eläimessä on ihmisnäkökulmasta jotain ihmisenkaltaista. Tähän puoleen kiinnitin huomioni kun oli akvaario asunnossa. Ehkä pörröisyyden ja kaikkien eläimen ominaisuuksien lisäksi lemmikeissä kiinnostaakin heidän persoonallisuutensa, ihmisenkaltaisuutensa ja käytöksensä. Ihmiset luonnehtivat lemmikkejään kuin lastaan. Vilkas, valpas, viisas, söpö ja ties mitä muita adjektiiveja lemmikeistä käytetään. Lopulta kuitenkin on vain ihmisenkaltaisuudesta eläimissä, vaikka samaan aikaan asia olisi käännettävä toisinpäin - se on eläimenkaltaisuutta meissä.