Juonta rakennettaessa elokuva- ja kirjakäsikirjoittamisen perusajatuksiin kuuluu, että toiminta on parasta aloittaa keskeltä. Kerrottaessa tarinaa nuoresta naisesta, jonka vanhemmat kohtelevat häntä huonosti, ei välttämättä olekaan itse tarina - vaan tarina on se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun vanhemmat eivät enää kohtele häntä huonosti. Syiden tunteminen saattaa pahimmillaan selittää koko tarinan puhki ja ihmiselle ei jää tulkinnanvaraa.

Ihmisillä on ollut selkeä tarve selittää asioita puhki. Kaipaamme vastauksia monenlaisiin "miksi"-kysymyksiin, vaikka vastauksia ei olisi. Tarpeemme ymmärtää syitä ja seurauksia on lähes pohjaton. Kysyessämme yhä uudelleen miksi, saatamme kuitenkin jättää liian vähälle huomion kysymykselle "mitä?" Se seuraa loogisesti meidän tarvettamme tietää, miksi jokin asia on tapahtunut. Vastatessamme "mitä"-kysymykseen keskitymme seurauksiin.

Miksi isäni joi? Siihen on varmasti lukemattomia syitä. Emme voi enää tietää kaikkea. Saatan olla lähimpänä totuutta isäni juomisesta, mutta silti lopulliset syyt ovat ja tulevat pysymään enemmän tai vähemmän tavoittamattomissamme. Mitä tapahtui isäni ollessa humalassa ja mitä hänen juomisestaan seurasi niin hänelle kuin hänen läheisilleen? Tähän kysymykseen voimme yrittää vastata ja olen omalta osaltani yrittänyt. Hänen poikansa ei seurannut isänsä esimerkkiä ainakaan alkoholinkäytössä. Monet ihmiset kärsivät hänen alkoholinkäytöstään, mutta miten tarkalleen, se on jälleen toisen kysymyssuman takana. Kaikki ihmiset eivät ole edes valmiita kohtamaan totuutta/todellisuutta.

Miksi Jumala loi Maan? Miksi me ihmiset olemme olemassa? Miksi Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden? Nämä kysymykset kuuluvat täysin toiseen kategoriaan. Voisimme ylipäätään kysyä, miksi Raamattu on kirjoitettu? Miksi ylipäätään pyhiä kirjoituksia on kirjoitettu? Miksi jotkut ihmiset niin sokeasti uskovat näihin vanhoihin kirjoituksiin? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata. Kenties mahdotonta. Sen sijaan oleellisempaa olisi vastata jälleen juonenrakenteen seuraavaan asteeseen: mitä tapahtui kaiken tämän jälkeen? Keskittykäämme ihmisiin ja heidän toimintaansa. Tiedämme, että pyhien miesten, jumalten ja messiaiden nimissä on vuodatettu paljon verta. Heidän nimissään on tehty paljon pahaa. Olisi aiheellista miettiä syitä tähän toimintaan, mutta aivan ensimmäiseksi pitäisi silti kyetä ymmärtämään, mitä kaikkea on tapahtunut.

Yhdistävä tekijä niin isäni kuin jumalten miesten toiminnan välillä on se, että he eivät tiedä tarkalleen motiivejaan. Etsiessään vastauksia kysymyksiinsä, etsiessään totuutta, he sulkevat silmänsä totuudelta ja alkavat tuhota. Isäni ei koskaan ymmärtänyt isänsä käytöstä, eikä kyennyt sitä hyväksymään. Hän käsitteli tuota itselleen arkaa asiaa vain humalassa ja vaikka hän harvoin unohti humalassa tekemiään asioita, nämä arat aiheet hän unohti, kunnes jälleen viiden vuoden päästä humalassa kaikki palautui hänen mieleensä. Hänelle vastaus alkoholinkäyttöönsä oli siinä, että hän halusi juoda. Myöhemmällä iällä hän halusi kuolla alkoholiin ja puhui itsensä juomisesta hautaan ikään kuin tavoitteenaan. Tämä tietysti humalassa ollessaan. Jos hän olisi kyennyt todella ymmärtämään syitä juomiseensa, hän olisi todennäköisesti lopettanut. Hänen olisi kuitenkin pitänyt samalla kyetä ymmärtämään, mitä hänen juomisensa sai aikaan. Olen lukenut toistaiseksi vain yhden hyvän kirjan aiheesta, jossa yksittäinen henkilö on selvittänyt itselleen niin motiivinsa kuin käyttäytymisensä aiheuttamat tuhot.

Jumalten miesten toiminta puolestaan on luonteeltaan toki erilaista, mutta hekin ovat saaneet tuhoa aikaan. He eivät yhtälailla ole ymmärtäneet motiivejaan nousta seurakunnan eteen tai kohottaa miekkaansa siipaistaakseen intiaanilta tai noidalta hengen. He eivät ole edes ymmärtäneet, keitä intiaanit ovat, eikä heillä ole ollut minkäänlaisia välineitä mitata ihmisten noituus-arvoja. Olenko minä enemmän tai vähemmän noita kuin joku keskiajalla tapetuista "noidista". Jos joku jumalan mies kykenee tuohon kysymykseen vastaamaan, niin kumarran syvästi hänen puoleensa. Hän saattaisi kuitenkin samalla pyrkiä vastaamaan kysymykseen: "miksi se on hänelle niin tärkeää?" Sillä tuolla asialla tuskin on kenellekään mulle niin suurta merkitystä kuin kyseiselle jumalan miehelle. Kysymykset seuraavat toisiaan ja vastaukset ovat aina ihmisen toiminnassa. Kenen oikeutuksella kukaan tappaa toista ihmistä? Jos syy löytyy yhdestä kirjasta, miksei se silloin löytyisi myös toisesta? Luin Adolf Hitlerin Minun taisteluni-teosta ja hyvin nopeasti siitäkin olisi saatavissa lukuisia hyviä syitä hävittää kokonaisia kansakuntia. On kuitenkin eri asia olla ja elää Adolf Hitlerinä kuin lukea hänen kirjoituksistaan syitä tuhota. Lukija kuitenkin ottaa vastuulleen tulkintansa ja hänellä on omat motiivinsa uskoa kirjoitettu sana sekä alkaa toimia sen mukaan. Hänen on kyettävä vastaamaan isäni lailla lopulta kysymykseen, mitä hänen toimintansa ja uskonsa on aiheuttanut muille kanssaihmisille.

Isäni ei halunnut tuota ajatella ja hän pysyi alkoholistina kuolemaansa asti. Olen verrannut aiemminkin uskoa ja alkoholismia keskenään huonoin seurauksin, olen saanut tuta erityisesti kristittyjen vihan. Mutta käytännössä mitä ihmeen merkitystä sillä on? Ihmiset tekevät mitä ihmeellisempiä vertauksia ja pitävät niitä omissa mielissään loogisina ja johdonmukaisina, vaikka niissä ei olisi päätä eikä häntää. Minun nähdäkseni alkoholistilla on oma uskonsa, oma jumalansa, kristityllä on omansa. Alkoholisti ei luovu pullostaan vain sen vuoksi, että joku kehoittaa häntä niin tekemään eikä kristitty luovu Raamatustaan vain sen vuoksi, että joku pitää sitä hölynpölynä. Meidän on syytä kuitenkin oppia näkemään koko tarina ja ymmärtämään, mitä käyttäytymisemme aiheuttaa luonnolle ja kanssaihmisille. Vaikka me kuinka haluaisimme tietää miksi kaikki tapahtuu, nuo kaikki siksi-lauseet voivat olla täysin meidän mieltämme vastaan: haluamme tietää, mutta emme halua nähdä tai kuulla.