Uskontojen Uhrit Tuki ry. on ottanut kantaa uuden mormonitemppelin rakentamista vastaan. Yhdityksen piiristä löytyy entisiä mormoneja, jotka ovat joutuneet pohtimaan kahta eri kristillisyyttä: mormonilaista ja eurooppalaista. Vastaväitteet osoittavat monella eri tavalla, että mormonien temppelit ovat ei-kristillisiä ja niissä harjoitettavat menot yhtälailla Raamatun opetusten vastaisia.

Kiintoisaksi väitteet tekee se, että Raamatusta otetut vastaväitteet sanovat mm. temppeliajan loppuneen Jeesuksen kuolemaan ja, että Jeesus itse sanoo tulevan ajan, jolloin ihmiset rukoilevat mielissään. Pelkästään noista vastaväitteistä nousee kysymys kristillisten kirkkojen merkityksestä. Mitä kirkot tarkalleen symboloivat, mikä on niiden tarkoitus ja merkitys kristinuskon kannalta?

Seuraava mieleeni kohoava kysymys on, että montako ei-kristittyä on joutunut osallistumaan kristillisen kirkon rakentamiseen. Useimmat kaupunkien suurista kirkoista ovat ainakin Suomessa jo vuosisatoja vanhoja. Uusia seurakuntia kuitenkin syntyy koko ajan ja erilaisia modernejakin kirkkoja näkee rakennetun. Mutta missä on kristinuskon sielu ja mieli, johon Jeesus itse viittasi. Kirkkojen rakentaminen on kallista. Raaka-aineet maksavat ja siitä syystä tulee väkisin mieleen, että jos kyse on vallankäytöstä ja rahasta, rakentajat eivät ole saaneet suuria omaisuuksia. Voi hyvinkin olla, että raa'an fyysisen työn tekijät ovat tehneet töitä nälkäpalkalla kuin pyramideja rakentaneet orjat konsanaan. Papisto on nauttinut olostaan, saanut ruokaa syödäkseen ja myöhemmin hienot työtilat.

Valmis kirkko pyörii isolla rahalla. Seurakuntien väitetään olevan köyhiä, mutta miten köyhä seurakunta pystyisi ylläpitämään kirkkorakennusta ja palkkaamaan työntekijöitä? Köyhiä seurakuntia eivät luottolaitoksetkaan hyvällä katsoisi, aika nopeasti tonttimaat joutuisivat lunastukseen ja kirkkojen tilalle nousisi uusia rakennuksia. Näin ei kuitenkaan ainakaan minun tietääkseni ole käynyt. Niin oudolta ja lainvastaiselta kuin kuulostaa, ainoa onnistunut tapa päästä vanhasta kirkkorakennuksesta eroon on ollut sen polttaminen. Jonka jälkeen köyhä seurakunta/kirkko tietysti voi sijoittaa rahaa sen uudelleenrakentamiseen. Miten käy?

Maalliset rakennukset näyttävät olevan kristilliselle kirkolle todella tärkeitä. Seurakunta rakennetaan kirkon kautta, eikä niinkään sen kautta, mitä uskovat yhteisesti ovat. Herätysliikkeissä oikeastaan tämä tulee esille vielä selvemmin. Uusi, modernikirkkorakennus toimii hyvinkin erilaisten tapahtumien ja menojen keskuksena. Ihmiset kaapittuvat tiettyyn rakennukseen ja lokeroituvat tiettyyn ihmisryhmään. Ulkopuoliset alkavat vaikuttaa oudolta ja oman seurakunnan toiminta luonnolliselta ja ehdottomasti parhaalta. Lopulta kirkoista ja seurakunnista saattaa tulla massahypnoosin tai -hysterian kehto. Ihmisten välisessä ryhmäkäyttäytymisessä on piirteitä, jotka pelottaisivat jopa seurakunnan omia jäseniä, jos vain pystyisivät näkemään ne ulkopuolisina, ehkä niinä ihmisinä, joita olivat ennen seurakuntaan liittymistä. Sanovat, että ryhmässä tyhmyys tiivistyy, mutta ryhmässä tiivistyvät monenlaiset muutkin asiat...

People's Temple oli myös kristillinen seurakunta. Se oli seurakunnan johtajan ja perustajan, Jonesin visio siitä, miten mustaihoisia on kohdeltu väärin. Mustaihoiset sanoivat löytäneensä välittömästi oman paikkansa ja monet valkoihoisetkin kävijät sanoivat tunteneensa heti Herran läsnäolon kirkossa kun olivat astuneet ovesta sisään. Jones halusi puhua tasa-arvosta, mutta jopa tässä jumalaisessa ihmisessä oli vikoja. Haastatellut, entiset seurakunnan jäsenet valottavat asiaa hyvin. Heidän johtajansa nimittäin makasi useamman naisen ja miehen kanssa. Kaikki tehtiin luonnollisesti Herran nimeen ja johdatuksessa, joskus hellästi ja joskus rajusti, joskus suostumuksella ja joskus ei. Kun koko seurakunnan kohtalo päättyi Surinamissa joukkoitsemurhaan, voi itse kukin miettiä, mitä kaikkea tiedostamatonta seurakuntayhteyteen voi liittyä. Kun jossain seurakunnassa tulee hyvä olo, sen voi tulkita helposti jumalalliseksi, koska sehän tuntuu hyvältä. Kuinka moni käy omassa seurakunnassaan sen vuoksi, että se tuntuu väärältä ja siellä käymisestä tulee paha olo? Ja juuri se hyvän olon tunne meitä saattaa viedäkin harhaan.

Parhaassa tapauksessa kirkko siis voi olla 'neutraali' kokoontumispaikka, jossa jokainen on henkilökohtaisessa yhteydessä luojaansa. Silti kirkossakävijät ovat erilaisia ihmisiä, heillä on erilaiset tulkintansa ja arvonsa. Tuo henkilökohtainen yhteys on saavutettavissa jo mielessä ja sielussa, rakennusta siihen ei tarvita. Mitä bonusta siis liittyy siihen, että paikalla on paljon muitakin 'samoin' uskovia? Pahimmassa tapauksessa seurakunta kuitenkin ajaa ihmisen herkän ja epävarman mielen uskomaan itselleen vahingollisia asioita ja sairastuttaa. Kaikki bonuksen tähden.